Lähdön odotusta

Totesin vanhempieni vierashuoneen/lastenlastenhuoneen olevan ärsyn täynnä tavaraa, jota aiomme ottaa mukaan, joten pakkasin ne vaatekomerossa odotteleviin matkalaukkuihin. Mahtaa turvatarkastajilla olla hauskaa, kun yhdessä laukussa on muunmuassa:

-henkareita
-keittiökapistuksia, muunmuassa raastin ja muutama lasta ja kauha ja vispilä
-piuhoja kuulokkeisiin, kovalevyihin yms.
-vähän vaatteita
-pieni kannellinen roskis, jonka sisällä mun hääkengät
-teltta ja makuupussi
-laatikko, jossa on maaleja ja siveltimiä

Koska säännökset kertovat, että kullakin matkustajalla saa olla kaksi isoa matkalaukkua, joiden pitää painaa alle 23 kiloa kappale. Otamme tästä siis kaiken hyödyn irti. Sami pakkaa mukaansa muunmuassa rinkan, joka menee sitten ruumaan. Sinne ei varmaan uskalla pakata kuitenkaan kuin vaatteita. Sen lisäksi matkaan lähtee punainen keskikokoinen Samsoniteni, viimeistä matkaansa tekevä jättikokoinen halpis-Cavalier (se on jo rikki, mutta toivottavasti vielä yhden reissun jaksais, niin sit ois muutto tehty), rinkka, sekä kaksi pienehköä lentomatkalaukkukokoa ja ehkä sitten vielä joku kassi tai reppu...

On kyllä tehnyt hyvää käydä läpi omaisuutensa kriittisellä silmällä. Henkinen ja fyysinen puhdistautumisriitti kaikesta turhasta vuosien varrella keräytyneestä roinasta. Paljonhan sitä säästettiinkin, verrattuna nyt vaikka Villeen ja Saritaan, jotka muuttivat yksillä laukullisilla. .. no, me ollaan näemmä materialisteja!

Mutta on sitä materiaa ainakin nyt sitten vähemmän.

Resident Aliens

Viisumittulitulitultiititututltttuutltltltltltliiiiiiiiih!



Erinäisten jännittävien käänteiden jälkeen saimme tänään käsiimme passimme. Sisäsivulle oli kauniisti liimattu kahden vuoden oleskelun/työskentelyn salliva lipuke. Ylläolevassa kuvassa näkyy vastaavanlainen sivu (tietoturvasyistä emme nyt omia ala kuvaamaan tänne).

Sami saa siis nyt työskennellä, ja mää saan hakea työlupaa. Voimme hankkia luottokortit, puhelinliittymät, vuokra-asuntoa ja vaikka mitä!

24.4. saamme myös mennä lentokentällä eri jonoon kuin normaalisti. US Residents.

Suomen kuulumisia

Yleisestä vaatimuksesta päivitän nyt vähän tietoja. Olemme siis 0lleet Suomessa nyt muutaman viikon ja käytännössä kaikki on ennallaan: Sami tekee paljon töitä ja Lilli koittaa saada aikansa kulumaan.

Viikon verran olimme hotellissa Helsingissä, muutoin Tampereella muiden nurkissa. Seuraavana kohteena on pääsiäispyhinä Oulun ympäristö.

Syynä oleiluumme täällä ovat viisumimme. Paperit saatiin vihdoin valmiiksi, ja ne laitettiin suurlähetystöön. Nyt odotellaan, että siellä ehtivät käsitellä paperit ja sitten mennään haastatteluun, kunhan kutsuvat. Sen jälkeen odotellaan vielä kaiketi päätös ja se, että lähettävät passit takaisin ja sitten pitäisi (jos kaikki menee hyvin) huhtikuun alkupuolella lähteä sitten takaisin San Franiin ja ensimmäistä kertaa mennä siihen lyhyempään jonoon lentokentällä. US Citizens -jonoon voi kaiketi mennä, kun on tällainen viisumi, joka meille tulee. Resident alieneita tulemme olemaan. Asukkaita, muttemme kansalaisia.

Seuraava reissu tänne sijoittunee mahdollisesti heinäkuulle, kun kesäkuun lennot oli jo kaikki myyty.

U-käännös

Loman kanssa kävi vähän hassusti. No, ensinnäkin viikonloppuna oli viimeisiä talven myrskyjä. Satoi lähes taukoamatta. Automme avomallisuudesta ei ollut juurikaan siis hyötyä. Perjantaina lähdimme ajamaan kohti etelää. Tarkoituksenamme oli ajaa Highway 1:tä, mutta onneksi navigaattorimme ohjasti meidät 101:lle. Sillä sitäkin reittiä olimme hotellilla vasta seitsemältä illalla.

Hotellilla meitä odotti lasi viiniä ja söpöt huoneet. Lähdimme pikaisesti käymään San Luis Obispon keskustassa. Sievä kaupunki, hyvät ostosmahdollisuudet. Paljon opiskelijoita. Söimme pizzaa ja menimme takaisin hotlalle.

Seuraavana aamuna nautimme ilahduttavan aamiaisen Petit Soleilissa. Saimme vastapaistettuja lättyjä, joissa oli omenaa sisällä. Lisäksi tarjolla oli talossa leivottuja kakkuja ja sensellaisia, hedelmiä, jugurttia ja niin edelleen. Ohjelmassamme oli lähteä Point Surin majakalle. Tutustuimme Highway 1:n maisemiin. Se oli aika hurja tie. Pieni, mutkainen, ja kovilla sateilla ilmeisen mutavyöryaltis. (kuva alla pubs.usgs.gov)

En saanut itse kuvaa teiden mutkaisuudesta, mutta tässä:



Pysähdyimme Pismo Beachin kohdalla ihmettelemään merinorsuja. Pieniä poikasia, muutama kuollut poikanen, ja isoja uroksia vonkaamassa juurisynnyttäneitä naaraita. En tahtois olla merinorsutar.















Seuraava pysähdyksemme oli söpö pieni kauppa/ravintola meren rannassa keskellä ei-mitään. Sami valitsi valkosipuliburgerin, minä paikan nimikkoburgerin. Paikan omistaja oli hauska kaveri. Varoittelivat tulossa olevasta myrskystä ja suosittelivat lähtemään alta pois.



Jatkoimme matkaa Point Suriin. Tavoitteenamme oli nyt käydä ainakin katsomassa majakkaa, ja katsoa, miltä tuntuu ja kuinka paljon sataa. No, satoi paljon, ja kiertueet oli peruttu.









Sade alkoi yltyä, joten lähdimme ajamaan edelleen, tavoitteenamme päästä sisämaahan 101:lle, jota kautta palata San Luis Obispoon. No, sitä ei arvannut, että mutkatietä riitti Carmeliin asti, ennenkuin siitä pääsi minnekään muualle. Lisäksi Sami alkoi olemaan flunssaisempi.


Ostimme matkalta Spongebob-kuumemittarin, flunssalääkkeitä ja energiajuomaa. Kun vihdoin pääsimme takaisin kaupunkiin, kävimme hakemassa juotavaa ja syötävää hotellihuoneelle ja otimme siellä iisisti.
Seuraavana aamuna söimme aamiaisella hyvää piirakkaa ja tsekkauduimme ulos ja lähdimme kohti San Franciscoa. Ja ette ikinä arvaa, kumpi meistä ajoi?

Oli se aika hurjaa.
Selvisimme onneksi hengissä perille. Lilli tykkää cruise controlista ja automaattivaihteista.

Luonnollisesti aurinko alkoi paistamaan, kun pääsimme kotiin. Toivottavasti Samin flunssa helpottaa ennenkuin lähdemme lentämään Suomeen.

Sosiaaliset eläimet

Niin, se melkein unohtui raportoinnista, että viime viikolla tapasimme lyhykäisesti Jaria ja Tiinaa, jotka olivat kadehdittavalla San Francisco - Las Vegas - Los Angeles -reissulla. Suuret kiitokset Eväsleivästä (paketillinen jo syöty), suklaasta ja salmiakista. Tarpeeseen tuli, ja kaikki suosikit oli mukana, eli Hapankorput ja Oivat.

Lisäksi tällä viikolla meitä viihdytti tuleva Luxus USA:lainen Janne. Sekä Scott, joka on kotoisin täältä, mutta töissä Luxuksella Helsingissä. Oli täällä auttamassa vanhempiensa viinitilan perustamisen kanssa. Ja minä ja Janne kävimme heillä kotona illallisella. Oli kyllä hyvvee lasagnea! Ja kaksi ihunaa koiraa, perhoskoira ja kultainen noutaja.
Sami oli liian väsynyt lähteäkseen yhtään minnekään, mutta onneksi tuli silti lähdettyä poikien matkaan. Oli ihan hauskaa, vaikka puheenaiheet olivatkin vähän vaikeita (mobiilisovellukset, rahapolitiikka ja itä-euroopan kulttuuri).

Uusi pää.

Höntti kuva, mutta tukan siitä näkee. Se olla oranssi. Ja hauskasti monisävyinen. Hiusmallius nro 3 kannatti. Nyt vielä vähän säikähtää joka kerta, kun peiliin katsoo, mutta eiköhän siihen kohta totu. Sitä edellistä leikkaustakin vähän paranneltiin. Mikä on hyvä.

Shoppailurintamalta voin kertoa, että tuhlasin myös Guessin laukkuun. Toin samaisia laukkuja tytöille jouluna, hinta silloin reilun satasen. Nyt ostin (sen pienemmän mallin) kolmellakympillä. Ta-daaah! Ja siis on se ihan aito, ei mikään autonperäloosteriostos.

Ostin myös MiracleSuit-merkkisen uimapuvun, jolla minäkin saan vyötärön. Sekin oli alessa. Ja se on pinkki-musta. Pinkki!

Loma loma loooooomaaa!

Suorastaan kamalien muutaman viikon jälkeenisoimmat työrupeamat ovat Samilta ohi. Päätimme juhlistaa tilannetta pitämällä Samin edelliskesän kesälomia vähän pois ja lähtemällä reissuun.

Kohteena on tällä kertaa paikkakunta nimeltä San Luis Obispo.
Hienoja valokuvia sieltä lähimailta löytää täältä: http://www.flickr.com/photos/awfulsara/sets/102589/

Ohjelmassa meillä on aika paljon luonnon ihmeiden tutkailua. Ajamme etelään Fernon kautta, jossa kirsikka, persikka ja mantelipuiden pitäisi olla täydessä kukassa. Saas nähdä. Ikävä puoli suunnitelmissamme on se, että tänä viikonloppuna Tyyneltämereltä tulloopi myrsky. Ja joka paikassa Meksikoon asti on vähän sateista ja kylmää lomamme aikana. Mutta emme anna sen häiritä.



Läheisessä luonnonpuistossa on kaunis pieni vesiputous (kuvassa), lisäksi lähellä on paikka, jossa parhaillaan elephant sealsit, jonkinlaiset hassut hylkeet, on pariutumassa ja poikaset on juuri syntyneet. Valaat ovat myös parhaillaan liikkeellä, muuttavat poikasten kanssa parhaillaan takaisin pohjoiseen. Lisäksi rannoilla on saukkoja.





Luontolinjalla jatketaan, ja yksi kohde on perhoslaakso. Tuhansia perhosia viettää talvea yhdessä tietyssä paikassa. Sen pitäisi olla melkoisen kaunis. (paitsi jos sataa ja ne vaan kyyhöttää paikallaan).

Lisäksi pitäisi olla luonnonkukkia ja kaikkea kivaa ja keväistä. Viimeksi olimme samoilla seuduilla heinäkuussa ja sitten silloin syksyllä. Nyt pitäisi olla ihan erinäköistä. Vihreää.

Ainakin jotain voi puuhailla myös sisätiloissa:
http://www.hearstcastle.com/tours/index.asp

Wikipedia: "William Randolph Hearst oli yhdysvaltalainen kustantaja ja sanomalehtimiljonääri. Hearst kuuluu modernin sanomalehdistön tärkeimpiin teknisiin kehittäjiin, mutta samalla häntä pidetään yhtenä keltaisen lehdistön ja sensaatiojournalismin isistä.

Hearst sijoitti imperiuminsa keskuksen San Simeoniin Tyynenmeren rannalle, isältään perimälle ranchille. Sinne hän rakennutti Hearst Castlen, suunnattoman linnan, jota rakennettiin liki keskeytyksettä vuodesta 1919 Hearstin kuolemaan 1951 asti. Hearst Castle on valtava rakennuskompleksi joka jäljittelee melko sekavasti historiallisia rakennustyylejä; esimerkiksi sen päärakennus muistuttaa espanjalaista katedraalia. Hearst rahtautti linnaansa Euroopasta ja Egyptistä tukuittain antiikkihuonekaluja, taideteoksia ja jopa kokonaisia interiöörejä. Puutarhassa on aito roomalaisen temppelin pääty, jonka Hearst osti Euroopasta ja siirrätti paloina Kaliforniaan. Linnaan kuului 56 makuuhuonetta, kaksi jättikokoista uima-allasta (yksi ulkona ja yksi sisällä), elokuvateatteri, lentokenttä ja maailman suurin yksityinen eläintarha.

Hearst Castle oli 1920- ja 30-luvuilla yksi Hollywoodin ja koko Yhdysvaltojen seurapiirielämän keskuksia. Hearstin linnaan saivat kutsuja valkokankaan kirkkaimmat elokuvatähdet, kuten Charles Chaplin, Cary Grant ja Marxin veljekset, sekä myös suurmiehet ja poliitikot, kuten Yhdysvaltan presidentti Calvin Coolidge ja Britannian tuleva pääministeri Winston Churchill. Vieraat saapuivat joko lentäen Hearst Castlen omalle lentokentälle tai rautateitse Hearstin yksityisellä junalla." Lue lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/William_Randolph_Hearst

San Luis Obispossa on kaksi koulua, jonka takia kaupunki ei ole ihan niin unelias kuin muut lähipikkukaupungit. Se sijaitsee pienen joen varrella, mutta ei kaukana merestä. Kuvissa se on ainakin vaikuttanut söpöltä.

Tukikohtamme on pieni Bed&Breakfast nimeltä Le Petit Soleil. Aamupalalla tarjotaan tuoreita, itseleivottuja piirakoita ja leivonnaisia ja lättyjä, illalla viiniä ja pientä naposteltavaa. Huoneet on sisustettu ranskalaisittain. http://www.petitsoleilslo.com/index2.html

Jos sade alkaa tuntua liian kalsealta, kaupungissa on kaksi elokuvateatteria. Niistä toinen on kalifornian ainoa täysin aurinkoenergialla toimiva teatteri.

Veikkaisin, että reissusta tulee kiva.

Niin, ja otettiin avoauto.